Tikkurilan osaamiskampuksella rakentaminen on käynnissä ja pitkään valmisteltu kokonaisuus konkretisoituu hiljalleen. Samalla on hyvä hetki palata hetkeksi alueen pilotointisuunnitelmiin ja vertailla niitä tulevaisuuden ratkaisuihin. Erityisesti energiapalvelun sopimuspuolta hiottiin Osaamiskampuksen pilotissa perusteellisesti ja siitä saatiinkin paljon uusia oppeja. Toisena kiinnostavana asiana esiin nousi hybridijärjestelmän sekä kaukolämmön paluuveden hyödyntämisen mahdollisuudet. Näistä opeista löytyy myös laajempi kuvaus, johon on linkki tämän artikkelin lopussa.
Tikkurilan osaamiskampus on vuodesta 2026 eteenpäin rakentuva sekakortteli Tikkurilan rautatieaseman läheisyydessä. Alueelle rakennetaan oppilaitos sekä monenlaista asumis- ja liiketilaa yhteensä n. 100 000 kerrosneliömetriä. Alueen laajuus on kokonaisuudessaan n. 7,3 ha, eli rakentaminen on hyvin tiivistä.
Suunnittelun keskiössä oli energiajärjestelmä, joka yhdistäisi maalämmön, alueella syntyvät hukkalämmöt ja kaukolämmön omaksi aluelämpöverkoksi. Ratkaisu osoittautui teknisesti toimivaksi, mutta käytännössä sen toteutus osoittautui erityisesti yhteensovittamisen ja aikataulujen hallinnan näkökulmasta haastavaksi. Järjestelmä kytkeytyi tiiviisti katuinfraan, rakentamisen järjestykseen ja rakennusten perustamistapaan, eikä sitä voinut käsitellä irrallisena teknisenä ratkaisuna.
Alueelle teetettiin energiaselvityksiä, jotka toivat esiin alue-energiajärjestelmän reunaehdot ja vaihtoehdot. Maalämmön hyödyntämismahdollisuudet osoittautuivat tiiviissä rakenteessa rajallisiksi ja energiakaivojen sijoittaminen haastavaksi. Samalla korostui jäähdytyksen merkitys, sillä lauhdelämmön hyödyntäminen voi parantaa järjestelmän energiatehokkuutta ja taloudellisuutta. Aluejäähdytyksen lauhdelämmön lisäksi hyödynnettäviksi hukkalämmöiksi tutkittiin kaupan ja valmistuskeittiön hukkalämpöjä. Hybridimalli, jossa kaukolämpö, tai sen paluu, täydentää paikallista tuotantoa, osoittautui kiinnostavaksi lähestymistavaksi.
Suunnittelussa tarkasteltiin myös kahta erilaista alueellista toteutusmallia: yhtä keskitettyä ja kahteen energiakeskukseen hajautettua ratkaisua. Yksi energiakeskus olisi ollut edullisempi ja yksinkertaisempi, mutta hajautettu malli olisi tukenut paremmin vaiheistusta ja pienentänyt investointiriskiä. Vaiheistus nousikin tärkeäksi teemaksi, kun järjestelmä suunniteltiin kasvamaan alueen mukana. Siitä huolimatta yhden keskuksen malli todettiin paremmaksi ratkaisuksi tilavarausten ja kustannusten perusteella.
Sopimuspuolella pilotti toi ehkä kaikkein konkreettisimmat opit. Alue‑energiaratkaisussa sopimusketjut ovat monitasoisia ja ulottuvat maanomistajista energiayhtiöihin ja kiinteistöihin asti. Tikkurilassa kehitettiin energiapalvelusopimus, jossa määriteltiin muun muassa vastuurajat, hinnoittelu, toimitusehdot sekä sopimusten siirtäminen. Sopimukseen liitettiin useita tarkentavia liitteitä, jotta sama runko olisi hyödynnettävissä eri kiinteistöissä. Samalla havaittiin, että sopimuskehittely vie paljon aikaa ja vaatii laajaa yhteensovittamista eri toimijoiden välillä. Tästä opittuna nousi tarve yksinkertaistaa ja vakioida sopimusmalleja. Myös alueen lähtökohdat, kuten maanomistus ja toteutusmalli, vaikuttavat olennaisesti siihen, millainen sopimusrakenne on toimivin.
Pilotin keskeytyminen ei lopulta johtunut teknisestä toimimattomuudesta, vaan aikataulujen, investointiriskien ja sitoutumisen yhteensovittamisesta. Kun alueen rakentumisen eteneminen yllättäen muuttui, yhteinen energiaratkaisu ei enää kestänyt epävarmuutta. Tämän vuoksi voidaankin sanoa, että alue‑energia edellyttää pitkäjänteisyyttä, selkeää koordinaatiota ja riittävän vakaata toteutusympäristöä toteutuakseen.
Kokonaisuutena Tikkurilan pilotti osoitti, että alueellinen energiaratkaisu on mahdollinen ja potentiaalisesti erittäin hyödyllinen, mutta se ei ole yksittäinen tekninen valinta. Se on tarkan vaiheistuksen vaativa taloudellinen ja sopimuksellinen kokonaisuus, jonka onnistuminen ratkaistaan ennen kaikkea siinä, miten hyvin kaikki hankkeen sidosryhmät saadaan toimimaan yhdessä. Näitä oppeja on sittemmin hyödynnetty “Energiapalvelumalli alueille – Selvityksestä hankintaan” ‑käsikirjassa* ja muissa hankkeissa, joissa alue‑energiaa lähdetään viemään käytäntöön. Tikkurilan opeista lisätietoja löytää täältä.
Aiemman artikkelin aiheeseen liittyen löydät täältä.
*Energiapalvelumalli alueille – Selvityksestä hankintaan -käsikirja julkaistaan hankkeen verkkosivuilla syyskuun aikana.
Energiapalvelumalli alueille (ENPA) -hankkeessa kehitetään yrityslähtöinen energiapalvelumalli, joka tukee vähähiilisen ja energiaomavaraisen korttelitason alueellisten energiapalveluratkaisujen suunnittelua ja toteutusta. Hankkeen toteuttavat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Metropolia Ammattikorkeakoulu 1.11.2023–31.10.2026. ENPA-hanke on Euroopan Unionin osarahoittama ja osa HEVinnovations-ohjelman hankeportfoliota.
Tutustu hankkeeseen tarkemmin hankkeen verkkosivulla.
Seuraa ENPA-hankkeen toimintaa myös Innovatiiviset energiaratkaisut Uudellamaalla -LinkedIn-sivulla.
Teksti: Timi Tiira