Voiko pieni maa opettaa suuremmalle naapurilleen jotain olennaista innovaatioista ja kasvusta? Tätä kysymystä pohdittiin, kun HEVi-koordinaatiotiimi osallistui yhdessä muiden Innokaupungit-verkoston kaupunkien kanssa oppimismatkalle Viroon.
Usein Viron menestystä selitetään digitaalisilla palveluilla, startup-yrityksillä tai sujuvalla sähköisellä asioinnilla. Ne ovatkin vaikuttavia saavutuksia, mutta kahden päivän vierailujen jälkeen nousi esille myös vahva toimintakulttuuri.
Vierailimme innovaatioympäristöissä ja tapasimme julkisen sektorin, yritysten ja kehitysyhtiöiden edustajia. Keskusteluissa toistui ajatus siitä, että uusia ratkaisuja kannattaa kokeilla nopeasti, yhteistyössä ja käytännön tarpeista lähtien. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi ennen ensimmäistä askelta.
Viroa on usein verrattu Suomeen resurssien näkökulmasta. Siinä missä Suomella on enemmän väestöä, suuremmat organisaatiot ja pidemmät perinteet, Virolla on ollut käytettävissään vähemmän. Silti maa on onnistunut rakentamaan kansainvälisesti tunnetun innovaatioekosysteemin.
Vierailujen aikana konkretisoitui, että pienuus voi myös nopeuttaa kehittämistä. Päätöksenteko on ketterää, organisaatioiden väliset etäisyydet lyhyitä ja yhteistyö luontevaa. Kun toimijat tuntevat toisensa, uusia avauksia voidaan lähteä toteuttamaan nopeasti.
Tämä näkyi myös Viron digikehityksessä. Sen sijaan, että maa olisi ostanut valmiita ratkaisuja, se päätti rakentaa niitä itse. Näin syntyi pohja nykyiselle digivaltiolle, jossa teknologia tukee arjen sujuvuutta eikä ole itseisarvo.
Vierailujen aikana kuulimme osuvan kuvauksen Viron toimintakulttuurista: “kaikki ovat kahden puhelun päässä toisistaan.” Se kuvastaa hyvin sitä, kuinka matala kynnys yhteistyöhön on ja kuinka nopeasti oikeat ihmiset löytyvät saman pöydän ääreen. Vaikka Suomi on Viroa suurempi, ei pääkaupunkiseudullakaan olla kovin kaukana tästä ajatuksesta. Innovaatioekosysteemimme on eurooppalaisittain edelleen melko pieni, ja oikeat yhteistyökumppanit löytyvät usein muutaman yhteydenoton kautta. Kyse onkin ennen kaikkea siitä, kuinka aktiivisesti näitä verkostoja hyödynnämme.
Yksi matkan kiinnostavimmista havainnoista liittyi julkisen ja yksityisen sektorin suhteeseen. Monella julkisen sektorin asiantuntijalla oli taustaa yrittäjänä tai startup-yrityksissä. Yritysten haasteet eivät olleet heille vain teoriatietoa, vaan omakohtaista kokemusta.
Tämä näkyi myös palveluissa. Yrityksiä ei ohjata organisaatiosta toiseen, vaan tavoitteena on rakentaa mahdollisimman yhtenäinen polku ideasta kansainväliseen kasvuun.
Hyvä esimerkki tästä on Tehnopol, jossa saman katon alta löytyvät yrityskehitys, mentorointi, rahoitusverkostot, asiantuntijat ja toimitilat. Erityisen kiinnostavana voi pitää startup-kiihdyttämön mallia, jossa osallistuminen maksetaan pienellä omistusosuudella yrityksestä. Ratkaisu sitoo myös kehitysympäristön onnistumisen yrityksen menestykseen.
Oppimismatka ei herättänyt ajatusta siitä, että Suomen tai suomalaisten kaupunkien pitäisi kopioida Viron ratkaisuja sellaisenaan. Maiden historia, koko ja toimintaympäristö ovat erilaisia, ja myös Suomessa tehdään paljon kunnianhimoista kehittämistyötä ja rohkeita kokeiluja.
Sen sijaan matka muistutti siitä, kuinka suuri merkitys toimintakulttuurilla on innovaatioiden syntymiselle. Virossa yhteistyö eri toimijoiden välillä vaikutti poikkeuksellisen luontevalta, päätöksenteko ketterältä ja kokeilut nähtiin osana jatkuvaa kehittämistä. Näitä toimintatapoja kannattaa tarkastella myös omassa työssämme: miten voimme tehdä yhteistyötä entistä sujuvammin, rakentaa palveluja aidosti yhdessä ja luoda yrityksille mahdollisuuksia kehittää ratkaisujaan nopeasti käytännön ympäristöissä?
Kilpailukyky ei synny yksittäisistä ohjelmista tai teknologioista, vaan tavasta toimia. Juuri tämä ajatus jäi oppimismatkalta vahvimmin mieleen.