Yli rajojen: Kööpenhaminasta oppia ekosysteemien rakentamiseen

HEVinnovations suuntasi lokakuussa Kööpenhaminaan kolmen päivän benchmarking-matkalle tutustumaan alueen innovaatioekosysteemeihin ja hakemaan uusia näkökulmia pääkaupunkiseudun ekosysteemityöhön. Matkan aikana tapasimme toimijoita muun muassa oppimis- ja puolustusteknologian, merenkulun, kestävän kaupunkikehityksen, elämäntieteiden ruoan ja avaruusteknologian parista.

Matkasta muodostui samalla aidosti kansallinen: pääkaupunkiseudun toimijoiden lisäksi mukana oli osallistujia esimerkiksi Tampereelta, Oulusta ja Kuopiosta. Tämä toi keskusteluihin näkökulmia eri puolilta Suomea ja avasi mahdollisuuksia myös kotimaisten toimijoiden väliselle yhteistyölle.

Matkan ehkä tärkein havainto oli myös yksinkertaisin: Tanskassa tehdään lopulta hyvin samanlaista ekosysteemityötä kuin Suomessa. Mitään yksittäistä menestyksen taikakaavaa tai täysin uudenlaista toimintamallia ei löytynyt. Monissa vierailukohteissa tekemisen ytimessä olivat meillekin tutut asiat: yritysten, korkeakoulujen ja julkisten toimijoiden yhteistyö, verkostojen aktiivinen koordinointi sekä yhteisten tavoitteiden ja hankkeiden rakentaminen.

Eroja löytyi kuitenkin siinä, kuinka toimintaa organisoidaan, resursoidaan ja viedään eteenpäin.

Ryhmä veirailulla Creative Denmarkin ja BLOXHUBin tiloissa.

Hankkeesta voi kasvaa pysyvä rakenne

Yksi matkan kiinnostavimmista havainnoista oli se, kuinka moni nykyisin vakiintunut yhteistyörakenne oli saanut alkunsa määräaikaisesta hankkeesta.

Esimerkiksi STRINGin ja Medicon Valley Alliancen toiminta on käynnistynyt Interreg-yhteistyön kautta jo 1990-luvun lopulla. Hankkeiden jälkeen yhteistyötä ei ole lopetettu, vaan niiden pohjalta on uskallettu rakentaa pysyviä organisaatioita ja jäsenpohjaisia toimintamalleja. Samalla organisaatiot ovat voineet lähteä tavoittelemaan uusia ja suurempia kokonaisuuksia, esimerkiksi Horizon Europe -rahoituksen kautta.

Kiinnostavaa oli huomata myös, että monia innovaatioekosysteemejä fasilitoivia toimintoja ei ole rakennettu suoraan kaupunkien, korkeakoulujen tai muiden emo-organisaatioiden sisään. Sen sijaan niitä varten on perustettu erillisiä yhdistyksiä ja organisaatioita, joissa kaupungit, korkeakoulut ja muut toimijat voivat olla jäseninä. Myös STRING on vasta hiljattain siirtynyt tällaiseen itsenäisempään organisaatiomalliin.

Tämä tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan myös Suomeen. Hankkeen päättymisen ei tarvitse tarkoittaa siinä syntyneen verkoston ja yhteistyön päättymistä. Parhaimmillaan hanke voi toimia kokeilualustana, jonka avulla osoitetaan yhteistyön arvo ennen pysyvämmän rakenteen rakentamista.

 
Bloxhub
BLOXHUB, Urbaanin kaupunkikehityksen keskittymä

Kokeillaan ensin, rakennetaan byrokratiaa mukana

Myös tanskalainen kokeilukulttuuri nousi keskusteluissa esille. Uusien asioiden kanssa uskalletaan lähteä suhteellisen nopeasti liikkeelle ja kehittää toimintamallia tekemisen aikana sen sijaan, että ennen ensimmäistä kokeilua tehtäisiin lukuisia selvityksiä.

Tätä kuvasi matkan aikana hyvin ajatus siitä, että lähtökohtana on mieluummin “meillä on idea” kuin “meillä on ongelma”.Tämä ei tarkoita sitä, etteikö valmistelua tai sääntelyä tarvittaisi. Kyse on enemmänkin suhtautumisesta kokeilemiseen: kaikkea ei tarvitse ratkaista valmiiksi ennen ensimmäistä askelta.

Toisaalta haasteet olivat hyvin tuttuja myös suomalaisille toimijoille. Esimerkiksi Defence Tech Denmarkissa yritysten pääsy testausympäristöihin tunnistettiin yhdeksi kasvun pullonkaulaksi. EdTech Denmarkilla puolestaan ei vielä ole alueella selkeää testbed-palvelumallia oppimisteknologiaan, ja suomalaisia toimintamalleja seurataan tässä kiinnostuneena.

Euroopan kilpailukyky näkyy paikallisessa tekemisessä

Ajankohtaisissa painotuksissa näkyivät vahvasti puolustus, huoltovarmuus, resilienssi ja Euroopan kilpailukyky. Puolustusteknologiassa keskeisenä kysymyksenä nähtiin myös suurten prime-yritysten saaminen mukaan ekosysteemeihin, sillä niiden kautta avautuvat markkinat ja arvoketjut ovat tärkeitä pienempien yritysten ja startupien kasvulle.

Useat tapaamamme toimijat nostivat esiin myös Draghin raportin EU:n kilpailukyvystä ja liittivät oman toimintansa suoraan siinä tunnistettuihin eurooppalaisiin haasteisiin. Organisaatiot eivät siis tarkastelleet toimintaansa ainoastaan paikallisena tai kansallisena ekosysteemityönä, vaan pyrkivät osoittamaan, miten niiden tekeminen tukee laajempaa eurooppalaista kilpailukykyä. Monet toimijat tekivät myös suoraa vaikuttamistyötä EU:n suuntaan yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa.

Tässä on yksi kiinnostavimmista opeista myös Suomeen. Meillä tehdään paljon hyvää ekosysteemityötä, mutta sen yhteys EU-tason tavoitteisiin ja keskusteluun voisi näkyä nykyistä vahvemmin.

Rajat eivät määritä toimivaa ekosysteemiä

Juutinrauman alueella korostui myös rajat ylittävä yhteistyö. Erityisesti STRING ja Medicon Valley Alliance osoittivat, ettei toimivan innovaatioekosysteemin tarvitse noudattaa kuntien, alueiden tai edes valtioiden rajoja.

Matkan aikana kävi myös ilmi, että Suomen ja Tanskan välillä tapahtuu jo yllättävän paljon innovaatioekosysteemeihin liittyvää yhteistyötä, vaikka eri toimijat eivät välttämättä ole siitä tietoisia. Esimerkiksi pohjoismaisessa Space Nordic -yhteistyössä Space Denmarkin kanssa on mukana Tampereen yliopisto. Defence Tech Denmark tekee etenevässä määrin yhteistyötä DEFINE-verkoston kanssa. MARIKO-vierailulla puolestaan tuli yllätyksenä, että yhteistyötä tehdään jo Haminan ja Kotkan suuntaan. Samalla viesti tuli selväksi, että tanskalaisille kumppaneille meidän oma toimintamme ja suomalaiset ekosysteemimme eivät olleet kovin tuttuja.

Tämä on ehkä yksi matkan konkreettisimmista jatkokysymyksistä: yhteistyötä ei välttämättä tarvitse aina aloittaa tyhjästä. Ensin pitäisi tehdä paremmin näkyväksi se, mitä Suomen ja Tanskan välillä jo tapahtuu, yhdistää erillisiä yhteistyöavauksia toisiinsa ja auttaa toimijoita löytämään oikeat kumppanit molemmista maista.

Samaa ajattelua voisi soveltaa vahvemmin myös Helsingin seudulla. Kansainvälisessä kilpailussa olennaista ei välttämättä ole yksittäisen kaupungin tarjonta, vaan se, millaisen kokonaisuuden pääkaupunkiseudun kaupungit, korkeakoulut, yritykset, klusterit ja muut ekosysteemitoimijat yhdessä muodostavat. STRINGin megaregion-ajattelu herättää myös kysymään, pitäisikö meidän katsoa vielä pääkaupunkiseutua laajemmalle. Voisiko yksi tulevaisuuden yhteistyösuunta olla esimerkiksi Tampere–Helsinki–Tallinna-akseli tai jokin muu osaamiseen, yrityksiin ja todellisiin yhteistyövirtoihin perustuva aluekokonaisuus?

Defence Tech Denmarkin johtaja Michael Lentge Andersen esittelemässä organisaationsa toimintaa

Ei hokkuspokkusta, vaan pitkäjänteistä tekemistä

Kööpenhaminasta ei siis löytynyt yhtä ekosysteemityön ihmereseptiä. Ehkä juuri se oli matkan hyödyllisin havainto.

Samat kysymykset työllistävät niin tanskalaisia kuin suomalaisiakin ekosysteemikehittäjiä: Miten yritykset saadaan mukaan? Miten yhteistyöstä tehdään konkreettista? Kuka koordinoi verkostoa? Miten kokeiluille löydetään ympäristöjä? Entä miten määräaikaisesta hankkeesta rakennetaan jotakin pysyvämpää?

Eroja löytyy ennen kaikkea toimintakulttuurista, resursoinnista ja siitä, kuinka rohkeasti onnistuneista kokeiluista rakennetaan pysyviä rakenteita.

Matka päättyi Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystössä järjestettyyn verkostoitumistilaisuuteen, joka kokosi yhteen 40 osallistujaa 27 organisaatiosta Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista. Se oli samalla konkreettinen muistutus kansainvälisten benchmarking-matkojen toisesta tärkeästä tavoitteesta: parhaiden käytäntöjen lisäksi kotiin kannattaa tuoda uusia kontakteja ja yhteistyön alkuja.

Kööpenhaminasta mukaan tarttui siis ennen kaikkea vahvistus sille, että pääkaupunkiseudulla tehdään jo paljon oikeita asioita. Seuraava kysymys on, miten kokeiluista, hankkeista ja verkostoista rakennetaan entistä pitkäjänteisempää toimintaa ja miten paikallinen ekosysteemityö kytketään vahvemmin pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön.

``