Teknologia tarjoaa monia tapoja astua sisään oppimiskokemukseen. Virtuaalitodellisuus VR, lisätty todellisuus AR ja tilallinen lisätty todellisuus SAR herättävät ansaitusti innostusta koulutuksessa. Ne tarjoavat elämyksiä, mahdollisuuden turvalliseen kokeiluun ja aivan uudenlaisia tapoja havainnollistaa asioita. Mutta yksi keskeinen havainto nousee ylitse muiden: teknologia ei itsessään tuota oppimista.
Tämä oli keskeinen viesti ITK-esityksessämme, jossa tarkastelimme immersiivisen oppimisen mahdollisuuksia ja sudenkuoppia ja ehkä hieman ravistelimme ajatusta siitä, että mitä näyttävämpää, sitä parempaa oppimista.
Immersiiviset ympäristöt voivat parhaimmillaan syventää oppimista. Ne voivat viedä opiskelijan tilanteisiin, joita muuten olisi mahdotonta tai riskialtista harjoitella. Mutta ilman pedagogista rakennetta ne jäävät helposti vaikuttaviksi kokemuksiksi, jotka haihtuvat nopeasti.
Ehkä hieman kärjistäen voisi sanoa, että immersiivinen kokemus ilman oppimisen rakennetta muistuttaa elokuvateatteria. Se voi olla vaikuttava, mutta ei vielä itsessään oppimistilanne.
Sen sijaan, että lähdemme liikkeelle kysymyksestä, ”mitä tällä teknologialla voisi tehdä?”, pitäisi kysyä, ”mitä haluamme opiskelijan oppivan ja miksi?”
Immersiivinen ympäristö voi olla tehokas väline, mutta se on vain yksi osa kokonaisuutta. Oppiminen syntyy prosessina, jossa kokemus, sen käsittely ja soveltaminen kietoutuvat yhteen. Ilman tätä kokonaisuutta immersio jää helposti pintatasolle. Immersio ilman pedagogiikkaa on kokemus, ei oppimista.
Yksi immersiivisen oppimisen kiehtovimmista puolista on se, miten se muuttaa rooleja.
Opiskelija ei enää istu vastaanottamassa tietoa, vaan joutuu keskelle tilannetta. Hän tekee päätöksiä, kokeilee, epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Oppiminen ei tapahdu vain näkemällä, vaan tekemällä.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelija
Juuri tämä tekee immersiivisestä oppimisesta niin voimakasta, mutta myös vaativaa. Toimijuus ei synny sattumalta.
Samaan aikaan opettajan rooli muuttuu ehkä vielä enemmän. Opettaja ei ole enää teknologian käyttäjä, vaan kokemuksen arkkitehti. Hän suunnittelee tilanteen, ohjaa prosessia ja ennen kaikkea auttaa opiskelijaa pysähtymään kokemuksen äärelle: mitä tapahtui, miksi ja mitä siitä seuraa.
Ehkä hieman kärjistäen voisi sanoa, että immersiivinen kokemus ilman oppimisen rakennetta muistuttaa elokuvateatteria. Se voi olla vaikuttava, mutta ei vielä itsessään oppimistilanne.
Sen sijaan, että lähdemme liikkeelle kysymyksestä, ”mitä tällä teknologialla voisi tehdä?”, pitäisi kysyä, ”mitä haluamme opiskelijan oppivan ja miksi?”
Immersiivinen ympäristö voi olla tehokas väline, mutta se on vain yksi osa kokonaisuutta. Oppiminen syntyy prosessina, jossa kokemus, sen käsittely ja soveltaminen kietoutuvat yhteen. Ilman tätä kokonaisuutta immersio jää helposti pintatasolle. Immersio ilman pedagogiikkaa on kokemus, ei oppimista.
Hyvä immersiivinen oppimiskokemus ei ala laitteista, vaan suunnittelusta. Suunnittelun ytimessä on edelleen hyvin perinteinen kysymys: mitä osaamista halutaan kehittää?
Esityksessämme kuvasimme yksinkertaisen, mutta toimivan rungon:
Oivallus on ehkä hieman yllättävä: immersio on vain yksi vaihe tässä ketjussa. Se ei ole alku eikä loppu, vaan väline matkalla oppimiseen.
Toinen esityksemme keskeinen teema oli testbed-ajattelu. Ajatus on yksinkertainen mutta tehokas: kehitetään yhdessä, ei valmiiksi.
Sen sijaan, että ratkaisuja suunnitellaan valmiiksi ja tuodaan kouluihin testattavaksi, oppijat, opettajat ja yritykset tuodaan saman pöydän ääreen jo kehitysvaiheessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että
Lopputuloksena syntyy vähemmän hienoja demoja ja enemmän oikeasti toimivia ratkaisuja.
Samalla käytännön kehitystyössä nousee esiin myös kaksi teemaa, jotka helposti unohtuvat innostuksen keskellä. Uudet teknologiat herättävät oppilaitoksissa kiinnostusta, mutta jo alkuvaiheessa on tärkeää pohtia, miten ne kytkeytyvät arkeen. Pelkät laitteet eivät riitä, vaan niiden rinnalle tarvitaan ohjausta, eli ihminen, joka suunnittelee ja fasilitoi oppimista. Lisäksi on mietittävä, kuka vastaa ylläpidosta sen jälkeen, kun hanke tai yhteiskehittämisprosessi päättyy.
Immersiiviset ratkaisut eivät ole itsestään toimivia. Ne vaativat osaamista, aikaa ja myös resursseja ylläpitoon. Ilman tätä riski on, että innostavat kokeilut jäävät lyhytaikaisiksi eikä niiden potentiaali siirry pysyväksi osaksi opetusta.
Tätä ajattelua viedään eteenpäin pääkaupunkiseudulla IMMO-hankkeessa, jossa Helsingin kaupunki, Haaga-Helia ja Laurea rakentavat immersiivisen oppimisen ekosysteemiä.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi liikuteltavana immersiivisenä oppimisympäristönä, tilana joka voidaan tuoda sinne, missä oppiminen tapahtuu. Samalla rakennetaan kokeilualustoja, joissa uusia ratkaisuja voidaan kehittää yhdessä yritysten ja käyttäjien kanssa.
Tavoitteena ei ole yksittäinen wow-ratkaisu, vaan malli, joka toimii arjessa ja skaalautuu laajemmin.
Immersiivinen teknologia tarjoaa valtavan potentiaalin. Se voi tehdä oppimisesta konkreettisempaa, vaikuttavampaa ja osallistavampaa kuin koskaan ennen. Mutta samalla se houkuttelee keskittymään vääriin asioihin.
Ehkä tärkein kysymys ei ole:
”mitä kaikkea voimme tällä teknologialla tehdä?”
Vaan:
”mitä oppimista haluamme tällä tukea?”
Kun pedagogiikka tulee ensin, oppija pääsee toimijaksi ja kehittäminen tehdään yhdessä, syntyy jotain enemmän kuin näyttäviä kokemuksia. Syntyy oppimista, joka jää mieleen ja ennen kaikkea siirtyy käytäntöön.
Pasi Tuominen, Haaga-Helia ja Marjo Kenttälä, Helsingin kaupunki
Kirjoittajat työskentelevät Immersiivisen oppimisen ekosysteemi IMMO -hankkeessa projektipäällikköinä. Pasi on immersiivisten tilojen superosaaja, joka tietää mitä tapahtuu, kun seinätkin alkavat opettaa. Marjo puolestaan tuntee edtech-yritysten ja oppilaitosten yhteistyöhön rakentuvat innovaatioekosysteemit, ja saa eri toimijat puhumaan samaa kieltä.
PS. IMMO-hankkeen innovaatiohaasteita, koulu- ja päiväkotikokeiluja sekä liikkuvaa immersiivistä oppimistilaa kehitetään yhdessä. Järjestämme keskustelutilaisuuksia, osallistumme alan tapahtumiin sekä vierailemme immersiivisen oppimisen ja simulaatio-oppimisen edelläkävijöiden luona tasaisin väliajoin.
Avasimme yhteystietolomakkeen kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille, asiantuntijoille sekä edtech-yrittäjille. Jätä meille yhteystietosi, niin kuulet tapahtumista ja uutisista ensimmäisten joukossa.
