Keskustelutilaisuudet nostot:

Tunnistettuja haasteita ja pullonkauloja

-Strategiakytkentä innovaatiotoiminnassa on tärkeä nosto. Yksi tunnistettu ongelma on omistajuuden ja ohjaustoiminnan määrittely, varsinkin kun innovaatiotoimintaa tehdään hankkeissa, eikä niinkään
perustoiminnassa.

-Suositus 2 liittyy yleiseen systeemiseen ongelmaan ja kulttuuriin. Kärsimättömyyden ja lyhytjänteisyyden
vuoksi innovaatiot/tuotokset jäävät helposti projektituotoksiksi, eikä niitä skaalata käytäntöön/perustoimintaan.

-Innovaatiotoiminnan ei koeta olevan osa kaupunkien ns. perustoimintaa. Siksi keskitytään palvelujen
tuottamiseen ja resursseja ei välttämättä ole uusien juttujen kokeilemiseen. Mikä on mielikuva omasta roolista ja miten tämä vaikuttaa innovaatiotoimintaan osallistumiseen?

-Onko innovaation omistamisen ja sen avulla meritoitumisen intressi esteenä avoimeen innovaatioon ja jakamiseen?

-Innovaatiotoiminta on myös monelle uhka. Perinteinen voidaan kokea turvalliseksi.

Potentiaalisia ratkaisuja ja eteenpäin vieviä ehdotuksia

-“Yhteisesti jaettu innovaatiotoiminnan viitekehys” voisi auttaa kaupungilla hahmottamaan mitä innovaatiotoiminta tarkoittaa toiminnan eri tasoilla.

-Tarvitaan taktisen tason silta ylätason strategisen innovaatiokeskustelun ja operatiivisen hanketoiminnan
välille.

-Osaoptimoinnista ja pistemäisestä toiminnasta päästäksemme, on uudistettava ja muutettava rakenteita mm.
rahoituksen osalta, jotta vahvistetaan innovaatiotoiminnan vaikuttavuutta ja kytkeytymistä perustoimintaan.

-Hankkeet pitäisi olla hallittuja jostain ja aktiivisesti edistää niiden kytkentöjä. Vaikuttavuus paranisi, kun
ei aloitettaisi alusta, vaan edettäisiin johonkin suuntaan.

-Aktiivinen innovaatioverkosto kaupungin sisällä ja vastinverkostot naapureissa voisi auttaa: nyt voi olla
haastavaa löytää tahoa, jonka kautta innovaatiotaan voisi saada eteenpäin ja kenen siihen “kuuluisi” tarttua.

-Innovaation käsitettä tulisi avata kaupunkien työntekijöille. Innovaatio tarkoittaa usein sitä, että tuotetaan jokin palvelu uudella tavalla eli on purettava vanhoja totuttuja käytäntöjä.

-Kaupunkien innovaatiotoiminnan vaikuttavuuden kasvattamiseksi: haaste selkeästi perustoiminnan puolelta ja
siihen vastaavan innovaation kehittäminen.

-Osallistamisesta yhteissuunnitteluun: kaupungin ei tarvitse ratkaista kaikkea yksin vaan opeteltava huomioimaan ja hyödyntämään laajasti osaaminen.

-Mukaan nuoria ja nuoria aikuisia, erikielisiä ja -taustaisia ihmisiä tasavertaisesti.

-Päälliköiden kouluttaminen innovaatioista àkannustusta työntekijöille innovaatiotoimintaan.

-Tuodaan johdolle (ja kaikille) esille hyviä esimerkkejä siitä, miten innovaatioiden avulla aikaisemmin ollaan
kehitetty kaupunkia, tehostettu palveluja ja resurssien käyttöä ym. että ymmärrys vahvistuu tämän toiminnan merkityksestä.

-Kehittäjien tulee kiinnostua ja vaivautua perustoiminnan riittävään ymmärtämiseen, jotta kehittäminen ja
perustoiminta lähenevät toisiaan.

-Kuntarajojen yli: saataisiin todella paljon hyötyä, jos päällekkäiset työt jaettaisiin kuntien kesken
jollain menetelmällä ja jaettaisiin kaikille hyödynnettäväksi.

-Läpinäkyvä innovaatioportfolio ja oppien jakaminen laajasti toisi varmasti lisäarvoa. Kokeilujen lisäksi myös
isompia kokonaisuuksia.

-Hyvät ideat tai idut voivat syntyä kenen tahansa toimesta tai jonkin toisen ongelman kyljessä. Olisi hienoa,
kun eri toimijoille saataisiin herätettyä ”siiloista”, organisaatiorajoista riippumaton avoin matalan kynnyksen toimintakulttuuri.

Kiitos kaikille aamukahveihin osallistuneille! Järjestämme talven ja kevään aikana lisää Kaupungit ja tulevaisuus -tilaisuuksia, jotka pohjautuvat HEVin yhdessä Demos Helsingin kanssa tekemään toimintaympäristöanalyysiin.