Pohjoismainen studio, joka uudistaa immersiivisen kokemussuunnittelun kenttää innovoinnilla ja moniaistisella tarinankerronnalla
On hetkiä, jolloin paikka tuntuu ottavan ihmisestä otteen. Se voi olla metsä, joka hengittää eri rytmissä kuin kaupunki, polku, jolla askellus herättää kehossa piilevän muistin, tai sauna, jossa lämpö taittuu iholla kuin hiljainen kutsu omaan sisäiseen maalimaan. Tällaiset hetket eivät synny itsestään. Ne syntyvät tarkasti suunnitellusta tilasta, sellaisesta, jossa valo, materiaali, lämpö ja hiljainen rytmi kohtaavat ihmisen olemisen tasolla, eivät pelkän katsomisen.
Tämän lähestymistavan ytimeen on rakentunut Experience Aika, Amerikkalais-Suomalaisen kokemusmuotoilijan Mika Johnsonin ja pitkän linjan mediatuottajan Jukka Karhulan yhteinen yritys, joka syntyi halusta palauttaa ihmisiä takaisin aikaan ja olemisen tiedostamiseen. Monet nykyhetken ilmiöt kuten jatkuva ruutujen käyttö, abstrakti työ, pirstaloituva fokus vetävät ihmistä pois kehostaan ja mielestään, Experience Aika rakentaa vastavoiman: tiloja, jotka kutsuvat pysähtymään, hengittämään ja tuntemaan. Ajasta on tullut yksi meidän suurimmista luxuksistamme.
He kutsuvat ”aikaa, läsnäoloa ja luontoa” muotoilun välineiksi. Se ei ole yksi menetelmä, vaan kokonaisvaltainen tapa ymmärtää, miten ihminen oppii, kokee ja asettuu maailmaan. Mika kuvailee: “Kun ihminen todella hidastaa, hän alkaa kuulla uudella tavalla. Kun muotoilemme läsnäololle, tilan rooli on mahdollistaa se hetki”.
Mikan ja Jukan työn taustasäikeenä voikin tunnistaa filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatuksen ihmisen ruumiillisesta suhteesta todellisuuteen (Merleau-Ponty, 1945). Heidän työnsä hengittää samaa suuntaa: keho ei ole vain havaintoväline, vaan osa kokemuksen rakennetta.
“Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa ihmiset kokevat maailmaa yhä enemmän ruutujen kautta,” Mika toteaa. “Se on ’disembodied experience’, kehosta irtaantunut kokemus, tieto, joka syntyy representaation kautta sen sijaan, että se syntyisi kehossa itsessään, kehossa, joka tietää kaikilla aisteillaan”.
Teknologiat, jotka lupasivat parempaa yhteyttä toisiinsa, ovat todellisuudessa usein katkaisseet ihmisen yhteyden omaan kehoonsa. Mika tuntee tämän ilmiön syvästi, hän työskenteli vuosia virtuaalitodellisuuden parissa: ”VRwandlung”, hänen paljon huomiota herättänyt Kafka-adaptaationsa, antoi osallistujille mahdollisuuden astua Gregor Samsan kehoon. Silti kokemuksessa oli aina jokin välimatka, joka kertoi, että teknologia voi sekä avata että sulkea meidät ihmisinä.
VR-projektien rinnalla hän työskenteli teoksissa kuten The Infinite Library, The Republic of Dreams ja Confessions of a Box Man, joissa kirjallisuus, paikkasidonnainen tarinankerronta ja installaatiot yhdistyivät tiloiksi, jotka liikkuivat dokumentin, fiktion, antropologian ja rituaalin rajapinnoilla. Näissä teoksissa oli nähtävissä sama ajatus, joka nyt ohjaa Experience Aikaa: tarina ei elä vain sanoissa tai kuviksi tiivistyneissä symboleissa, vaan tilassa, liikkeessä, valossa, äänessä ja rytmissä.
“Tilallinen teos ei ole objekti, vaan suhde. Se syntyy siinä hetkessä, kun ihminen kohtaa paikan, materiaalin ja valon.” Mika luonnehtii.
Mikan työ Yhdysvalloissa ja Euroopassa on kulkenut elokuvan ja VR:n kautta rituaaliseen tilallisuuteen ja nyt se kiteytyy kokonaisvaltaiseksi kokemussuunnitteluksi. Hänen lähestymistapansa ei synny erillään nykyhetken teknologisista ja ekologisista keskusteluista, vaan niiden sisällä. Ääni, valo, veden rytmi, tuuli, materiaalit ja aistien dramaturgia muodostavat hänen työssään kielen, joka ei ole lingvistinen.
Jukka Karhula puolestaan tuo Experience Aikaan vakaan ja laaja-alaisen ammattitaidon. Hän on työskennellyt media-alalla ja audiovisuaalisessa tuotannossa vuodesta 2000 alkaen. Jukan ura ulottuu TV-sarjojen käsikirjoituksesta tapahtumatuotantoon ja kansainvälisiin formaatteihin kuten Top Gear Live, MasterChef ja The Apprentice. Hän on tuottanut, lisensoinut, lokalisoinut ja sovittanut sisältöjä eri markkinoille niin, että kulttuurinen herkkyys ja formaatin eheys säilyvät.
“Siinä missä Mika avaa uuden tavan ajatella tilaa ja kokemusta, minun tehtäväni on varmistaa, että visio voidaan kaupallisesti toteuttaa. Hyvä idea ei riitä, jos sillä ei ole rakennetta, joka kantaa.” Jukka taustoittaa.
Jukalla on myös laaja kokemus monialaisista ja kansainvälisistä tiimeistä, mikä näkyy yrityksen tavassa rakentaa kumppanuuksia yli taide-, teknologia-, matkailu- ja designsektoreiden.
Yhdessä he muodostavat kaksikon, joka pystyy operoimaan yhtä luontevasti museomaailmassa, arkkitehtuurin rajapinnoilla, yrityssektorilla ja kansainvälisillä hyvinvointi- ja designmarkkinoilla. He ovat myös osa WXO -verkostoa, joka kokoaa yhteen luovan talouden, innovaation ja yhteiskunnallisen muutoksen kansainvälisiä toimijoita. Kyseinen verkosto tukee heidän tavoitettaan rakentaa kokemuksia, joilla on kulttuurinen, ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Heidän visionäärinen työnsä näkyy monin tavoin yrityksen palvelutarjoomassa, jonka ytimessä ovat multisensoriset pop-up immersiot, työpajat ja retriitit.
Yksi retriiteistä on “Fire & Ice -Sauna Retreat”, joka rakentaa suomalaisesta saunaperinteestä modernin rituaalin ja elämyksen. Rituaalin perusta on kuitenkin sama kuin aina: lämpö, vesi, lepo ja hiljaisuus. Siirtymien koreografia on kuitenkin suunniteltu siten, että kehon rytmi tasapainottuu vähitellen ja ihminen laskeutuu tuntemaan, eikä vain ajattelemaan, ja avautuu tila löytää syvä yhteys itseen sekä ympäröivään luontoon.
“Saunaa ei voi ymmärtää lukemalla siitä. Se täytyy kokea. Kehon kautta syntyvä tieto on erilaista; se ei jää teoreettiseksi.” Mika kuvailee. Tässä hän puhuu ”embodied knowledge” -kokemuksesta, tiedosta, joka syntyy kehollisesta kokemuksesta eikä kielellisestä konstruktiosta.
Kun retriitin kokeneilta kysytään, mitä he muistavat, he kuvaavat usein hetkeä, jossa saunan kuumuus vaihtuu äkillisesti veden kylmyyteen synnyttäen voimakkaan, koko kehon läpäisevän elämyksen. Tutkimukset hyvinvointimatkailusta tukevat tätä havaintoa: kehollisesti koetut rituaalit voivat vaikuttaa hyvinvointiin useita viikkoja kokemuksen jälkeen (De Bloom et al., 2017; Global Wellness Institute, 2023).
Vuonna 2025 esitetty TUULI by Experience Aika, Helsinki Design Weekin 20-vuotisjuhlan kunniaksi luotu moniaistinen tilateos, on multisensorisista pop-up immersioista ja installaatioista hieno esimerkki. Installaatiossa Tuuli toimii oppaanasi, vaihtelevat ilmavirrat, tuulesta tallennetut ja sävelletyt äänimaisemat, kellot ja kuminat, teosta varten luotu tuoksu, elävä valo sekä taktiiliset materiaalit, kuten kivet ja tekstiilit. Kokonaisuus kutsuu kävijää viipymään tilassa, jossa mielikuvitus saa kulkea vapaasti.
Kun suunnitellaan ajan, läsnäolon ja luonnon kanssa, huomio kohdistuu siihen vuoropuheluun, jota tila ja ihminen käyvät keskenään.Tällaiset tilalliset kokemukset ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta, ja keskusteluja uusista toteutuksista yritys jatkaa parhaillaan museoiden ja kulttuurilaitosten kanssa eri puolilla maailmaa.
Presence designissä huomio kiinnittyy siihen, miten tila ja ihminen toimivat vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Tämä ajatus resonoi myös sensorisen ekologian tutkimusten kanssa, joissa ympäristö nähdään aistien ohjaajana eikä pelkkänä taustana (Dusenbery, 1992). Mika ja Jukka eivät lähesty aihetta biologisen teoriakirjallisuuden kautta, mutta heidän työnsä intuitio liikkuu samaan suuntaan: ympäristö puhuu, jos sitä kuuntelee oikein.
Heidän tuleva työpajasarjansa, joka saa innoituksensa heidän ensimmäisestä julkaisustaan Field Guide No 1, vie tämän ajattelun pedagogiseen muotoon. Työpajoissa osallistujat työskentelevät luonnon materiaalien kanssa, kuuntelevat ääniä ympäristöstään, rakentavat omia rituaalejaan ja opettelevat ymmärtämään, miten aika tuntuu kehossa. Tällainen lähestymistapa ei perustu käsitteisiin, vaan havaintoihin: siihen, miten aistit, hengitys, liike ja tila muodostavat ymmärryksen, jota ei voi saavuttaa pelkästään kognitiivisesti. Tämä ”embodied knowledge” ajatus on sukua hiljaisen tiedon käsitteelle, jonka Polanyi nosti esiin jo 1960-luvulla (Polanyi, 1966).
Tulevaisuutta kohti katsoessaan Experience Aika rakentaa parhaillaan kansainvälistä ohjelmaa, joka yhdistää installaatiot, paikkasidonnaiset retriitit ja rituaalit sekä työpajat ja tutkimukselliset residenssit. ”Halusimme luoda yrityksen, joka tarjoaa jotain, mitä maailma todella tarvitsee,” Jukka sanoo. “Tiloja, jotka eivät vie huomiotamme, vaan palauttavat sen takaisin ihmisen sisäiseen rytmiin, mikä meille tarkoittaa sitä, että tila syntyy yhdessä vierailijoiden tai osallistujien kanssa, heidän kanssaan huomiota rakentaen.”
Experience Aika on kehittynyt Kudos³-yrityssparrausohjelmassa, jossa he saavat tukea palvelumallien kehittämisessä ja kaupallistamisen laajentamisessa. Ohjelmassa he ovat analysoineet markkinoita ja löytäneet uusia segmenttejä; museoita, taidelaitoksia, yritys- ja johtajuussektorin. He ovat myös työskennelleet kirkastaakseen filosofiansa kaupalliseen muotoon vaarantamatta sen syvyyttä. Tällainen kehitystyö on tärkeää, sillä heidän työnsä ei ole perinteinen tuote tai palvelu, vaan kokonaisvaltainen kokemus, joka vaatii sekä herkkyyttä että rakenteellista ymmärrystä.
Experience Aika palauttaa meidät aikaan, joka ei pakene, vaan pysyy. He rakentavat tiloja, jotka tekevät ajan näkyväksi: valon siirtymissä, materiaalin hengittävyydessä, hiljaisuudessa, joka avaa aistit. Heidän työnsä muistuttaa siitä, että läsnäoloa ei voi kiirehtiä. Se syntyy hitaasti, rytmi rytmiltä, kun ihminen kuuntelee maailmaa uudelleen.
“Meidän tavoitteemme ei ole selittää luontoa tai kokemusta, vaan avata tila siihen. Tila aina puhuu, jos ihminen vain pysähtyy kuulemaan.” Mika kertoo.
Ihmisen kokemukset jäävät kehoon, eivät pelkkään muistiin, ja juuri siksi ne tuntuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun tila on jo jäänyt taakse.
Viitteet
De Bloom, J., Geurts, S., Sonnentag, S., Tement, S. & Syrek, C. (2017). Understanding the health impact of short vacations: A vacation from work enhances wellbeing. Psychology & Health, 32(10).
Dusenbery, D. (1992). Sensory Ecology: How Organisms Acquire and Respond to Information. New York: W.H. Freeman.
Global Wellness Institute (2023). Global Wellness Tourism Economy Report.
Merleau-Ponty, M. (1945). Phénoménologie de la Perception. Paris: Gallimard.
Polanyi, M. (1966). The Tacit Dimension. London: Routledge & Kegan Paul.
Muu aineosto
Adcock, C. (1990). James Turrell: The Art of Light and Space. Berkeley: University of California Press.
McLuhan, M. (1964). Understanding Media: The Extensions of Man. New York: McGraw-Hill.
Teksti: Johanna Wartio
Yhteystiedot: Johanna Wartio