Menu
Menu
Teksti: Suvi Nenonen, Eveliina Hietakymi, Johannes Pernaa, Marjo Kenttälä, Tuuli Jylhä
Oppimisen ja innovaatioiden fyysiset ja digitaaliset alustat edistävät aktiivisen oppimisen ja yhteisöllisen jakamisen käytänteitä. Jopas olemme saaneet peräkkäin ilmaisuja, jotka pystyvät pitämään sisällään vaikka mitä. Aluksi tarkoituksella näin, että on jotain, mistä konkretisoida.
Mikä nyt ylipäätään on käytänne? Se on menettelytapa. Käytäntö puolestaan kokoaa menettelytavat kollektiiviseksi kokonaisuudeksi. Oppimis- ja innovaatioympäristöjen kehittäminen on monen osaamisen yhdistämistä. Olemme vasta löytämässä käytänteitä vahvistamalla yli erilaisten osaamisalojen tapahtuvaa vuoropuhelua. Vanhaan ei kannata pysähtyä, mutta on terveellistä tarkastella, minkälaisesta menneisyydestä uudet asiat kumpuavat.
Jakamisella viisautta -hankkeessa olemme käyttäneet aikaa ideointiin siitä, miten voimme tukea uusien oppimis- ja innovaatioympäristöjen kehittämistä. Ratkaisuna on syntynyt validointityökalu.
Mitäs se validointi sitten on? Validoinnin avulla voi oppimis- ja innovaatioympäristöjen tuottaja saada ratkaisuunsa tai palveluunsa liittyen virikkeitä suunnitteluun, viestintään ja palautteen keräämiseen seikoista, jotka on tutkimuksellisesti todettu merkittäviksi. Työkalu sisältää väittämäpatteriston, joista voi valita käyttäjäkokemukseen, pedagogiseen soveltuvuuteen tai yhteiskäyttöteemoihin liittyviä kokonaisuuksia. Käytännössä työkalun käyttäjä saa patteristosta sisältöä omiin kyselyihinsä ja työpajoihinsa. Väittämäpatteriston lisäksi on koottu työpajapankki palvelumuotoilun menetelmineen.
Jakamisella viisautta -hankkeessa uskomme monen eri näkökulman yhdistämisen tuottavan viisautta. Validointityökalussa on yhdistetty fyysisen ja digitaalisen tilakokemuksen ulottuvuudet, tiedekasvatuksen koetun mielekkyyden näkökulmat sekä jakamistalouden periaatteet.
Oppimisen alustana voi olla fyysinen, rakennettu ympäristö, tila ja paikka kuten koulu, luokkahuone, museo tai vaikkapa teknologiakontti, jonka Helsingin kaupunki on yhteiskehittänyt kumppanien kanssa Jakamisella viisautta -hankkeessa. Toisaalta fyysisestä tilasta sukelletaan digitaalisiin ympäristöihin: oppimispeleihin, virtuaaliseen todellisuuteen tai yhteistyöalustoille, jossa voidaan jakaa kokemuksia, dokumentteja ja osaamista.
Käyttäjän kokemus fyysisestä tai digitaalisesta tilasta muodostuu tilan tunnelman (1) ja aikarytmin sykkeestä (2). Kokemukseen vaikuttaa vahvasti myös se, miten tuttu tila on (3) ja miten hyvin siellä saa tehtyä sen, mitä siellä on aikomus tehdä (4). Tilasta syntyy usein käyttäjälleen tarina (5) ja sen tärkeys (6) todentuu siinä, haluaisitko laittaa kyseisestä paikasta postikortin, ottaa siellä selfien tai muuten vain kertoa muillekin, että kannattaa mennä – kokemus oli mieleenpainuva.
Nämä kuusi ulottuvuutta perustuvat tilakokemuksen 6T-malliin, joka on syntynyt Aalto-yliopistossa 2010-luvulla. Malli on noussut käyttöön monessa hankkeessa, jossa sekä digitaalisen tilan että fyysisen tilan sulautuminen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi Kokemusten talo -hankkeessa käyttäjäkokemusta jäsennettiin sen avulla mm. kauppakeskuksissa ja kouluissa.
Helsingin yliopiston tiedekasvatuksessa on tutkittu sitä, miten merkitykselliseksi oppijat kokevat erilaiset oppimisratkaisut. Tutkimuksessa hyödynnetään niin kutsuttua relevanssimallia, joka tarkastelee koettua relevanssia henkilökohtaisesta, yhteiskunnallisesta ja ammatillisista näkökulmista samanaikaisesti. Tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että useat oppimisratkaisut tukevat henkilökohtaista kiinnostusta, mutta eivät ota huomioon ammatillisia tai yhteiskunnallisia näkökulmia. Niitä tulisi vahvistaa, että nuoret ymmärtävät tieteen mahdollisuudet tulevaisuuden työnantajana ja tieteiden merkityksen osana yhteiskunnan toimintaa. Tämän huomioiminen yrityksen innovaation suunnittelussa ja kehittämisessä voi antaa etua muihin vastaaviin tuotteisiin ja palveluihin verrattuna.
Kemian tiedekasvatuksessa relevanssia tuetaan esimerkiksi kehittämällä uusia oppimateriaaleja, jotka esittelevät kemian tuottamia yhteiskunnallisesti merkittäviä ratkaisuja. Kehittämistä tehdään yhteistyössä kemian osaston tutkimusryhmien kanssa, jolloin nuorilla on mahdollisuus tavata tieteen parissa työskenteleviä nuoria tutkijoita. He toimivat nuorille myös esikuvina ja saattavat innostaa tiedeuralle. Tutkimuksesta voi lukea lisää esimerkiksi artikkeleista Pernaa ym. (2021, 2022, 2023).
Yhteisöllinen jakaminen lähtee siitä ajatuksesta, että joillain on resursseja yli omien tarpeidensa ja voivat lainata niitä muiden käyttöön. Tämä tarkoittaa, että käyttäjä saa väliaikaisen oikeuden käyttää tuotetta tai palvelua, mutta omistusoikeus säilyy alkuperäisellä omistajalla (access-over-ownership). Yhteiskäytöllä ja yhteisöllisellä jakamisella on monia eri muotoja, alustoja ja käyttötarkoituksia. Esimerkiksi yhteisen pyykkituvan varaaminen tapahtuu varauskalenterista ja oman ovinumeron avulla, jolloin yhteiskäyttäjän tavoite on saada puhtaat vaatteet, eikä niinkään päästä käsiksi itse pesukoneeseen. Lukiolaiset, jotka käyttävät yliopiston tiloja, eivät saa vain pääsyä erikoistiloihin, kuten laboratorioihin ja urheilutiloihin, vaan myös mahdollisuuden yhteistyöhön yliopiston kanssa ja altistumisen yliopistokulttuurille, mikä auttaa oppilaita edistymään opinnoissaan myös opetusasteelta toiselle siirryttäessä (Luostarinen et al. 2024). Yhteiskäyttötilojen käyttäjät, kuten start-upit, odottavat saavansa alhaisempia neliövuokria, mutta myös haluavat olla lähellä muita samanmielisiä start-upeja sekä yliopiston yhteisöä, mukaan lukien tutkijat, opiskelijat ja yliopiston tilat (Wang et al. 2024). Yhteiskuluttajuus ja yhteiskäyttö nousevat vahvasti esiin monien muiden yhteiskäytön ilmiöiden ohella, ja niiden malleja hyödynnetään entistä enemmän kiertotalouden edistämisessä.
Työpajat yritysten kanssa ovat olleet monialaisen tutkijatyöskentelyn lisäksi keskeinen tapa kehittää työkalua. Yritysten edustajat pääsivät todelliselle tutkimusmatkalle työkalun parissa järjestettyjen validointi-safareiden muodossa. Keväällä kokoonnuttiin tilakokemuksen ja oppimisen relevanssia käsittelevien väittämien yhteiseen muokkaamiseen ja elokuussa vastaavaa tarkastelua tehtiin yhteiskäyttöä koskevissa väittämissä.
“Validointityökalun kehitystyö on ollut todellinen esimerkki viisauden jakamisesta“, toteaa Marjo Kenttälä Helsingin kaupungilta innostuneesti ja jatkaa: “Olemme yhdistäneet tutkimustiedon ja tiedeyhteisön osaamisen, kaupunkiorganisaation eri asiantuntijoiden näkemykset ja yritysten tarpeet tapaamisissamme ja työpajoissamme. Uskon vahvasti, että näiden yhteistyötilanteiden myötä hankkeemme tuloksena syntyy entistä toimivampi ja vaikuttavampi ekosysteemi, joka tukee alan yritysten liiketoiminnan kehittämistä.”
Jakamisella viisautta -hankkeen validointityökalu auttaa integroimaan yhteen ratkaisuun monta ulottuvuutta. Työkalu ei ole sertifikaatti tai vaikeaselkoinen – se ei ole myöskään vaikeasti saavutettava. Se on avoimessa käytössä oleva yritysten ja tutkijoiden kanssa yhteiskehitetty käytänne, joka omalta osaltaan edistää moniammatillista yhteistyötä oppimis- ja innovaatioympäristöjä kehitettäessä.
Tähtinen, S., Kojo, I. and Nenonen, S. (2016), “User experience of creative class district: Punavuori neighborhood”, Facilities, Vol. 34 No. 9/10, pp. 580-594. https://doi.org/10.1108/F-12-2014-0096
Nenonen, S. and Kojo, I. (2013). Experience of places – six dimensional model for capturing the user experience, Proceedings of ECFM13, May 22-24, Prague, Czech Republic
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/801564/Tilakokemukset_tulevaisuuden_monipaikkaisessa_tyossa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Pernaa, J., & Aksela, M. (2021). Future Chemistry Teachers’ Perceptions of Vocationally Relevant Learning Methods: ESERA 2019. Teoksessa O. Levrini & G. Tasquier (Toim.), ESERA 2019: The Beauty and Pleasure of Understanding: Engaging with Contemporary Challenges Through Science Education (Proceedings of ESERA 2019) (ss. 1426–1435). ALMA MATER STUDIORUM – University of Bologna. https://www.esera.org/publications/esera-conference-proceedings/esera-2019
Pernaa, J., Kiviluoto, O. M. O., & Aksela, M. (2023). The relevance of computer-based molecular modeling and the effect of interest: A survey of Finnish lower-secondary education pupils’ perceptions. Teoksessa S. Routarinne, P. Heinonen, T. Kärki, M.-L. Rönkkö, & A. Korkeaniemi (Toim.), Ainedidaktiikka ajassa (ss. 33–54). Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus.
Pernaa, J., Kämppi, V., & Aksela, M. (2022). Supporting the Relevance of Chemistry Education through Sustainable Ionic Liquids Context: A Research-Based Design Approach. Sustainability, 14(10), 6220. https://doi.org/10.3390/su14106220
Luostarinen, V., Jylhä, T. Nenonen, S., Hietakymi, E., Sandström, N. and Wang, C. (2024) Campus Crossroads: Insights into High School and University Resource Sharing, in the proceedings of the 4th Transdisciplinary Workplace Research (TWR) Conference, , 4-7 September 2024, Edinburg, the UK.
Wang, C., Jääskeläinen, R., Luostarinen, V. Kankaala. S. and Jylhä, T. (2024) The role of facility management in university startup ecosystems: A startups’ perspective, in the proceedings of the 23rd EuroFM Research Symposium, 10-11 June 2024, London, the UK.
