Läppärilainaamot ovat itsepalveluautomaatteja, joista yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voi lainata kannettavan tietokoneen muutamaksi tunniksi omaan käyttöönsä. Se palautetaan latautumaan, jotta seuraava käyttäjä saa nauttia käyttövalmiista resurssista. Kun Läppärilainaamo palvelee, myös hartiat kiittävät, koska kannettavaa on vähemmän!
Teksti: Suvi Nenonen, Helsingin yliopisto
Jakamistalous tarkoittaa nykyaikana usein internetin kautta tapahtuvaa yksityisten ihmisten resurssien jakamista, lainaamista tai lyhytaikaista vuokraamista sekä näihin liittyvää palvelua toisille verkkopalvelun käyttäjille. Tämä määritelmä konkretisoituu, kun majoitun viikonlopuksi asuntoon, jossa palvelun kautta selviää asunnon sijainti, avainten saaminen, kustannusten maksaminen ja palautteen antaminen niin asujalle kuin asunnon tarjoajalle. Kokemukseni jakamistaloudesta on ollut positiivinen. Vastaavalla tavalla hyvällä mielellä olen ajellut kaupunkipyörällä useammassa kaupungissa. Eihän tässä enää omaa pyörää tarvitsekaan, kun kaupunkipyörä on lisännyt vapausasteita erilaisiin matkoihin kaupungissa.
Läppärilainaamo yliopiston kampuksella viestii dynaamisesta palvelusta
Ensimmäisen kerran törmäsin erääseen resurssien lainaamisen muotoon, Läppärilainaamoon, Oulun yliopistossa. Läppärilainaamot ovat itsepalveluautomaatteja, joista voi lainata läppärin käyttöönsä enintään neljäksi tunniksi kerrallaan ja sen voi tehdä kolme kertaa päivässä. Jokaisella lainauskerralla kone vaihtuu sellaiseen, joka on ollut automaatissa latautumassa vähintään kaksi tuntia. Ajatus on, että aiemman käyttäjän oikein palauttama läppärin akku on silloin ladattu käyttövalmiiksi.
Seuraavan kerran törmäsin saman ilmiön pilotointiin Helsingin yliopistossa. Nyt vuonna 2025 on siirrytty pilotoinnista jo laajempaan tarjontaan. Läppärilainaamosta yliopistolainen voi lainata kannettavan tietokoneen lyhytaikaiseen käyttöön. Palvelu on tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Palveluun kuuluu lainaläppäri ilman virtalähdettä, josta syystä lainausaika on rajattu neljään tuntiin. Lainausajan jälkeen asiakas voi uusia lainauksen, jolloin lainausautomaatti antaa asiakkaalle eri kannettavan. Toimintamallit eri yliopistossa ovat samantyyppisiä. Kannettava tietokone lainataan automaatista. Käytön jälkeen asiakkaan tehtävä on palauttaa kannettava takaisin samaan lainausautomaattiin ja kiinnittää se automaatista löytyvään virtapiuhaan. Lainaaja voi jättää palautetta koneesta läppärilainaamon käyttöliittymän kautta, kun hän palauttaa koneen.
Ollessani mukana maaliskuun alussa pop up -työpajassa, jossa esiteltiin palvelua ja testattiin ohjeiden käytettävyyttä, ymmärsin, ettei ole itsestään selvää, kuka palvelua käyttää. Olin ajatellut varmastikin suhteellisen normatiivisesti, että sieltä lainaavat läppärin ne, joilla sellaista ei ole tai se on vanha ja raskas. Oma oivallukseni näpsäytti minua nenälle, kun ymmärsin, että kysymys ei olekaan siitä, onko käyttäjällä läppäri vai ei. Kysymys on siitä, milloin kenelle meistä tahansa on järkevää jättää oma kannettava kotiin tai toimistolle ja käyttää lainaläppäriä sekä välttää tietokonerepun raahaaminen tuntien ajan omilla hartioillaan. Eräs työpajaan piipahtanut henkilö oli aamulla aprikoinut, miten saisi tavaransa otettua mukaan illalla oleviin juhliin. Jos tavarat jättää kotiin ja käyttää lainaläpppäriä voi illan riennot toimittaa ilman omaa, henkilökohtaista kannettavaa. Niinpä niin, lainaamo on kaikille meistä.
Läppärilainaamo voi olla myös vaihtoehto kiinteille, staattisille atk-luokille. Kiinteä atk-luokka on jäämässä historiaan. Tilatyyppinä ne ovat tietyssä paikassa olevia joustamattomia tiloja. Kannettava teknologia kyseenalaistaa kiinteät rakenteet. Mikäli läppärilainaamo tehdään tarpeeksi suureksi, voi atk-luokan perustaa minne päin kampusta tahansa.
Lainattava teknologia luo uusia mahdollisuuksia kehittyessään. Langaton lataustekniikka kehittyy koko ajan ja läppärilainaamon palvelutarjonta laajenee. Mutta myös ihmisen mielen tulee laajentua. Oma läppäri tietoineen ja sisältöineen on osa identiteettiä. Lainaläppäri ei ole digitaalinen minän jatke, vaan näppärä apuväline. Näiden seikkojen tunnistaminen edellyttää sitä, että jakamistalous voi muuttua vilpittömästi osaksi arkeamme. Niin kauan kuin identiteetti kiinnittyy erilaisiin arjen työvälineisiin, se ei pysty löytämään vaihtoehtoja. Mutta jakamisen sietämätön keveys voi tuoda helpotusta ja vapauttaa kiinnikkeistä.
Kirjoittaja on Helsingin yliopistosta oppimisen ja tutkimuksen tilojen kehittäjä sekä strategisten hankkeiden koordinoija.
*Jakamistalous ja resurssien fiksu käyttö tukee vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita. JAVIST-hankkeessa rakennetaan merkittäviä tulevaisuuden oppimisympäristöjä ja kehitetään pääkaupunkiseudun ekosysteemiä. Hanke on EU:n osarahoittama.
Lisätietoja:
https://hevinnovations.fi/javist/
