Innovaatioparadigman muutos on käynnissä

Innovaatiotoiminnan paradigman muutos on käynnissä

Ohjelmalle tuotetussa toimintaympäristöanalyysissa (Ahvonen, K., Koste, O-W., Kuittinen O., Sokero M. & Davidson E., 2022) käsiteltiin paradigman muutosta julkisessa innovaatiotoiminnassa.

“Jos viime vuosikymmenet julkisen sektorin rooli innovaatiopolitiikassa on kärjistäen ollut ennen kaikkea hyvän toimintaympäristön rakentaja ja
markkinapuutteiden paikkaaja, on noin viimeisen kymmenen vuoden aikana tällaisen roolin lisäksi alettu peräänkuuluttaa julkisen sektorin yhä määrätietoisempaa ja aktiivisempaa roolia (Kaihovaara ym. 2016).”

Ote oli yksittäistä innovaatio-ohjelmaa laajempi, ja tarkastelemme tässä artikkelissa yksinomaan ohjelman panosta muutokseen. Koordinaation oman analyysin perusteella voidaan todeta, että ohjelma on edesauttanut siirtymistä uuteen paradigmaan, joskaan siirtymä ei ole ollut tasainen.

Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat vahvistaneet kyvykkyyksiään välittäjän roolissa aiemman mahdollistajan roolin tukena. Välittäjän rooliin siirtyminen on myös tukenut kaupungin kyvykkyyttä toimia aiempaa vahvemmin suunnannäyttäjän roolissa – kaupunkien innovaatiotoimijat ovat tarvinneet vahvempaa näkemyksellisyyttä kyetäkseen kytkemään toimijoita ja aihepiirejä sekä palveluita yhteen.

Vanhassa paradigmassa puhuttiin yksittäisistä hankkeista ja palveluista.
Uudessa paradigmassa puhutaan ekosysteemin pysyvästä toimintakyvystä.

1. Motivaatio: perinteisestä elinkeinopalveluiden tuottajasta yhteiskunnalliseen innovaatiopolitiikkaan sekä laajempaan elinvoiman kehittämiseen

Vanha paradigma nojaa vahvasti perinteiseen yritysneuvontaan sekä -palveluihin. Vaikka esimerkiksi Helsingin kaupungilla toiminta on ollut varsin monipuolista jo ennen HEVinnovations-ohjelmaa, on nykyisessä ohjelmassa ollut mahdollista ohjata resursseja vahvempaan seudulliseen toiminnan kehittämiseen, olemassa olevan palveluportfolion täydentämiseen sekä seudullisen yhteistyön vahvistamiseen. Ohjelma on voinut avata rahoitushakuja siellä, missä kaupungit ovat itse havainneet kehittämisen paikkoja, ja resurssit on saatu täysimittaisesti pääkaupunkiseudun kehittämiseen.

Lisäksi tällä ohjelmakaudella on kiinnitetty enemmän huomiota monialaiseen yhteistyöhön sekä sisältöihin. Tämä työ vaatii kuitenkin pidempikestoista, pysyvää panostusta, jotta siitä tulisi uusi normaali, ja systeemisiin haasteisiin pystyttäisiin tarttumaan voimallisemmin. Vaikka kestävä kehittäminen kulkee ohjelmassa mukana, on toiminnan pääasiallinen fokus edelleen yritysten kasvussa ja kilpailukyvyn vahvistamisessa, ja tulee siellä ollakin. Uudet avaukset ja yleinen ekosysteemien kehittäminen -teeman kautta ohjelma on kuitenkin mahdollistanut laajemman seudullisen uudistumisen, ja sen myötä elinvoiman rakentamisen pidemmällä aikajänteellä.

2. Kuka innovoi?

Innovaattoreiden osalta muutosta ei ole juurikaan nähtävissä, sillä ohjelman pääpaino on yritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamisessa. Tällöin kaupunkilaisilla ja kansalaisyhteiskunnalla tulee väistämättä olemaan kapea rooli osana innovaatiotoimintaa. Nykyisen kaltaisessa ohjelmassa heidän roolinsa tulee olemaan jatkossakin potentiaalisena asiakkaana ja kohderyhmänä toimiminen, ja joissain tapauksissa yhteiskehittäjänä. Avaamalla kaupunkien haasteita, kaupungit voivat kuitenkin toimia uusien innovaatioiden myötävaikuttajina.

3. Julkisen sektorin rooli

Ohjelma voidaan käsittää ennen kaikkea toiminnan rahoittajana ja mahdollistajana, kuten se paljolti onkin. Silti taustalla tapahtuu paljon muutakin, kuten se, että ohjelman kaupungit ovat yhdessä määrittämässä sitä, mihin rahoitusta ylipäätään voidaan kohdistaa, ja millä lailla varoja tulisi käyttää, kuten ohjelman ryhmähankevaatimuksen osalta. Ohjelma pyrkii myös vahvistamaan linkkejä toimijoiden välillä; hankkeiden sisällä, hankkeiden välillä sekä kokonaiskuvassa pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä. Yhteistä agendaa haetaan vuosittain myös verkostojen yhteisten tapaamisten kautta, avoimen sidosryhmävuoropuhelun avulla sekä hakemalla toiminnan paikkoja kaupunkien strategioiden yhteisistä nimittäjistä.

Innovaatioekosysteemin kirittäminen tarkoittaa arjessa myös sitä, että kaupunkien asiantuntijoiden näkemyksellisyyttä osana innovaatioekosysteemiä vahvistetaan, ja tätä ohjelma on tukenut erityisesti hanketoimijoiden tapaamisissa ja koulutuksissa. Yhteiset areenat keskusteluille ovat ne paikat, joissa asiantuntijat saavat mahdollisuuden nähdä oman tehtävänsä osana laajempaa kokonaisuutta pistemäisemmän hanketehtävän rinnalla. Kohtaamiset tuottavat osallistujille uusia oivalluksia, jotka valuvat hankkeiden arkeen ja sitä kautta vaikuttavampaan hanketoimintaan.

4. Innovaatioiden tyyppi

Yritysten uudet palvelu- ja tuoteinnovaatiot ovat ohjelman ja sen tavoitteiden ytimessä, mutta samanaikaisesti ohjelmassa on ollut mahdollista ohjata resursseja uudenlaisten toimintatapojen ja käytäntöjen kehittämiselle ja jalkauttamisella kautta pääkaupunkiseudun. Toisin kuin muut ulkoisen rahoituksen lähteet, HEVinnovationsin seudullinen painotus on mahdollistanut seutuyhteisten käytäntöjen kehittämisen jo hankkeiden aikana, näyttäytyen kohderyhmälle esimerkiksi paikallisesti vaikuttavampina ja kattavampina palveluina.

Sekä ohjelman koordinaatio että portfolion hankkeet ovat resursoineet suorien yrityspalveluiden lisäksi oman toiminnan kehittämiseen niin, että seudullinen innovaatiojärjestelmä on entistä tehokkaampi, tasokkaampi ja saavutettavampi. Palvelupolkuja on pyritty hiomaan yli hankerajojen ja yrityksen matka innovaatiopolulla on nostettu keskeiseksi osaksi esimerkiksi kehittävän arvioinnin keskusteluja, joita käydään kaikkien portfolion hankkeiden kanssa. Myös monialaisuuteen ja hankerajat ylittävään yhteistyöhön on pystytty panostamaan tällä ohjelmakaudella entistä vahvemmin, joskin tätä voidaan kehittää vielä runsaasti tulevina vuosina.

5. Johtaminen

Pääkaupunkiseudun kaupungeilla ei ole aiemmin ollut omaa rahoitusinstrumenttia, jonka avulla olisi voitu rakentaa laajempia strategisia hankekokonaisuuksia. Nykyinen ohjelma on tarjonnut kaupungeille yksittäisten täsmäiskujen sijaan mahdollisuuden avata rahoitushakuja omiin tarpeisiin, ja muotoilla niitä yhdessä seudun TKI-sidosryhmien kanssa. Myös hankkeiden käynnistymisen jälkeen hankkeille on pyritty ohjelman kautta tarjoamaan mahdollisuuksia yhteistyöhön, niin muodolliseen kuin epämuodolliseen, tarkoituksena vahvistaa hanketoiminnan synergioita ja verkostoitumista. Pitkä ohjelmakausi on tarjonnut myös mahdollisuuden viedä alkukauden hankkeiden oppeja myöhempiin hankkeisiin sekä yhteisen ohjelman kehittämiseen, ja näin sisällöt ovat kehittyneet vuosi vuodelta. Ohjelma on myös nähty vahvasti kaupunkistrategioiden toteuttamisen välineenä juuri sen ohjattavuuden ansiosta, toisin kuin mitä toiset ulkoiset rahoituslähteet ovat kyenneet hakijoille tarjoamaan. Myös ohjelman sparrausresurssit ovat tuoneet lisäarvoa hankkeiden muotoiluun kohti yhtenäisempää ja laadukkaampaa hanketoimintaa.

Kaikkinensa ohjelma on vienyt hanketoimintaa kohti uutta paradigmaa, mutta täydellistä siirtymää uuteen paradigmaan ei ole tapahtunut, eikä se myöskään ole ollut tarkoituksenmukaista tässä kontekstissa, rahoitusinstrumentin reunaehdot sekä ohjelman tavoitteet huomioiden. Vahvimmin siirtymää ovat tukeneet kaupunkien (osittainen) omistajuus ohjelman sisältöjen muotoilusta sekä yhteistyötä korostava toimintakulttuuri.

Innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen näkökulmasta suurin jäljellä oleva askel on institutionaalinen muutos:

miten siirrytään konsortiotasoisesta hankkeiden koordinoinnista jatkuvaan ekosysteemiseen portfoliojohtamiseen?
miten kaupungin toimialat saadaan aidosti mukaan innovoijiksi tai innovaatiotoiminnan ajureiksi yhdessä yritysten ja elinkeinotoimijoiden kanssa?
miten asukkaat ja kansalaisyhteiskunta saadaan mukaan TKI-yhteistyöhön yritysten ja korkeakoulujen rinnalle?
miten yhteinen innovaatioagenda ohjaa laajempia investointeja ja seudun systemaattista kehittymistä, joka ei rajaudu ja pysähdy organisaatio-/siilorajoihin?

Kaikkea ei yksi EAKR-rahoitteinen innovaatio-ohjelma voi ratkaista, mutta opit voidaan hyödyntää julkisessa innovaatiotoiminnassa laajamittaisemmin kuin yhden portfolion kautta.