Aalto-yliopiston osatoteutus Digital Creative Industries and Beyond -hankkeessa alan murrosvuosina 2023–2026
Digital Creative Industries and Beyond -hanke (myöhemmin DCIB) suunniteltiin keväällä 2023 vahvistamaan luovien alojen kasvua ja kansainvälistymistä. Hanke toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Helsingin kaupungin ja Aalto-yliopiston kanssa 1.11.2023-30.11.2026. Hankkeen toiminta toteutettiin vuosina, jolloin suomalainen av-ala joutui rakentamaan rahoitus- ja toimintamallinsa uudelleen. Aalto-yliopiston osatoteutuksessa tämä ristiriita ratkaistiin kahdella tavalla: yrityksille tarjottiin Kudos³-ohjelmassa tukea, joka sovitettiin niiden omaan tilanteeseen, ja alalle tuotettiin selvitystyössä tietoa siitä, miksi juuri tällaista tukea tarvitaan. Tämä artikkeli kertoo, mitä Aalto-yliopiston toteutuksessa tehtiin, mitä matkan varrella opittiin ja mitä hankkeesta jää elämään.
Alan keskustelutilaisuudessa syksyllä 2024 pienyrittäjä tiivisti tilanteen: ”Meillä menee kaikki paukut selviytymiseen. Tiedämme, että kehittää pitäisi, mutta nyt ei riitä aikaa eikä rahkeita.” Saman lauseen kuuli hankkeen aikana monessa muodossa ja monelta yrittäjältä. Se kiteyttää sen, mihin Aalto-yliopiston osatoteutus joutui vastaamaan: miten tukea yrityksen kehittämistä, kun yrityksellä ei ole aikaa eikä resursseja kehittyä.
Kun hankesuunnitelmaa kirjoitettiin keväällä 2023, lähtökohta oli toinen. Tavoitteina olivat luovien alojen kasvu, uusien teknologioiden hyödyntäminen, kansainvälistyminen sekä immateriaalioikeuksien hallinta ja hyödyntäminen liiketoiminnassa. Aalto-yliopiston osuus rakentui kolmesta kokonaisuudesta: av-alan tilannetta ja tuottajan johtajuutta tarkastelevasta selvitystyöstä, yrityskohtaisesta Kudos³-sparrausohjelmasta, jossa yritykset saivat tukea liiketoimintansa, sisältöjensä, rahoituksensa, oikeuksiensa ja kansainvälistymisensä kehittämiseen, sekä sisällönkehittelyn käsitteellisestä viitekehyksestä. Osahankkeen pienet resurssit kohdennettiin alusta alkaen yrityskohtaiseen työhön ja selvitykseen, ja tämä osoittautui hankkeen edetessä oikeaksi valinnaksi.
Hankkeen käynnistyessä marraskuussa 2023 toimintaympäristö oli jo muuttumassa, ja vuosina 2024–2026 muutos syveni. Suoratoistopalvelujen tilaukset vähenivät 2020-luvun alun huippuvuosista, kotimaisten kanavien tilausmäärät supistuivat, julkiseen rahoitukseen kohdistui leikkauspaineita ja tuotantoyhtiöiden kannattavuus heikkeni. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2026 julkaisema selvitys elokuvatuotantojen julkisten tukien vaikutuksista näyttää saman kehityksen tilastoina: tuotantoyhtiöiden liikevaihto laski vuonna 2024 ja kannattavuus heikkeni vuosina 2023–2024. Samaan aikaan Suomessa valmisteltiin EU:n audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaista investointivelvoitetta, ja peliala kävi läpi omaa sopeutumistaan. Hanke, joka oli suunniteltu kasvuun, toteutettiin murroksessa, jossa kasvun edellytykset määriteltiin uudelleen.
Jälkikäteen katsottuna hankkeen tuki osui tarpeelliseen hetkeen. Kasvun vuosina tilaukset kantoivat yrityksiä eteenpäin, eikä ollut syytä kysyä, mistä liikevaihto tulee, jos tilaukset loppuvat, kuka omistaa tuotannoissa syntyvät oikeudet tai kuinka moni asiakas yrityksen toiminnan oikeastaan kannattelee. Murrosvuosina nämä kysymykset tulivat yritysten eteen väistämättä: oli ratkaistava, voiko omasta osaamisesta tehdä tuotteen, mitä oikeuksista pystyy tai kannattaa lisensoida ja mistä uusi rahoitus haetaan. Juuri näiden päätösten äärellä asiantuntevalle, de minimis -tuetulle ja yrityksen omaan rytmiin sovitetulle tuelle oli tarvetta. Se edellytti kuitenkin, että hankesuunnitelmaa tarkennettiin yritysten todellisen tilanteen mukaan.
Vuosi 2024 käytettiin pohjatyöhön: toimialakeskusteluihin tuottajien ja tekijöiden järjestöjen kanssa sekä esikyselyyn av-alan johtamisosaamisesta. Niistä piirtyi kuva alasta, jolla kehittämisen tarve oli ilmeinen, mutta jolla yritykset elivät kasvun sijaan taloudellisessa ahdingossa. Tuen muoto oli siis ratkaistava ennen kuin sitä voitiin tarjota yrityksille.
Samaan aikaan ala tuotti poikkeuksellisen paljon tietoa itsestään. Kulttuuripoliittinen selonteko, Luovan talouden kasvustrategia 2025–2030, Helsingin kaupungin luovien alojen kasvuselvitys ja Neogamesin pelialaraportit piirsivät kuvan, jossa kasvun edellytyksiksi nimettiin liiketoimintaosaaminen, rahoitusrakenteiden hallinta ja kansainväliset verkostot. Kehittämismenetelmiä haettiin myös eurooppalaisista hankkeista, muun muassa Horizon Europe -rahoitteisesta CresCine-hankkeesta. Näiden lähteiden lukeminen rinnakkain yrittäjien kanssa käytyjen keskustelujen kanssa ohjasi ohjelman muotoa: selvitysten osoittamat tarpeet olivat oikeita, mutta vaikuttavin vastaus ei ehkä olisi ollut kaikille samanlaisena tarjottava ohjelma.
Keväällä 2025 Kudos³-ohjelma kirkastettiin ja avattiin yrityksille. Nimi viittaa monikerroksiseen kehittämiseen, jossa liiketoiminnan, sisällön ja kansainvälistymisen kysymyksiä ratkotaan rinnakkain. Olennaisin ratkaisu oli muoto: kaikille tarjottavan yleisen ohjelman sijaan kunkin yrityksen kanssa sovittiin omaan tarpeeseen sopiva tuki ja eteneminen. Joidenkin kohdalla kyse oli pistemäisestä täsmäkysymyksestä, osalla oli useampia alueita, joihin kaivattiin tukea. Yrityksiä tavoiteltiin alan tapahtumissa ja verkostoissa, ja ensimmäiset yritykset tulivat mukaan kevään 2025 aikana.
Yrityskohtainen sparraus lähtee aina yrityksen omasta tilanteesta ja sen itse määrittelemistä kysymyksistä. Keskustelut koskevat juuri sitä rahoitushakemusta, sopimusta, kansainvälistymissuunnitelmaa tai liiketoiminnan suuntaa, joka yrityksellä on sillä hetkellä ratkaistavana, ja eteneminen riippuu päätöksistä, jotka yrittäjä tekee tapaamisten välillä. Ryhmähankkeen palvelupolussa yrityksiä ohjattiin siihen tuen muotoon, joka sopi kunkin tilanteeseen.
Kudos³ toimi käytännössä yrityskohtaisena neuvontapalveluna. Kunkin yrityksen kanssa kartoitettiin ensin kehittämistarpeet ja tavoitteet, minkä jälkeen sovittiin etenemisestä, jossa yhdistyivät strateginen, liiketoiminnallinen ja sisällönkehityksellinen näkökulma. Joillekin se tarkoitti muutaman viikon tiivistä työtä yhden täsmäkysymyksen, esimerkiksi määräaikaan sidotun rahoitushakemuksen, parissa; toisille useiden kuukausien aikana toistuvia sparrauskertoja, joiden välillä yrittäjä vei sovittuja askelia eteenpäin. Hankkeen loppuun mennessä ohjelmassa oli mukana 13 organisaatiota: kaksitoista yritystä ja yksi toimialan edunvalvontajärjestö. Joukko oli monimuotoinen: elokuva- ja draamatuotantoyhtiöitä, jälkituotantoyhtiöitä, immersiivisiin sisältöihin ja elämyksiin keskittyviä yrityksiä, luovan alan teknologia-alustaa kehittävä yritys, konsultointi- ja kehittämispalveluja tarjoavia yhtiöitä sekä yksinyrittäjiä ja freelance-verkostoja.
Millaista työ sitten oli? Palveluyritys tuli ohjelmaan tilanteessa, jossa perinteinen palveluliiketoiminta oli supistunut tilausten mukana. Sparrauksessa yrityksen osaamisesta tunnistettiin tuotteistettava idea ja sille valmisteltiin rahoitushakemus. Yritys siirtyi näin palvelun myyjästä oman tuotteen kehittäjäksi, ja hakemuksen toteutuessa hankkeen panos moninkertaistuu yrityksen omassa kehitystyössä.
Tuotantoyhtiö, jonka tavoitteena oli kansainvälistyä, rakensi ohjelman tuella kaksivuotisen tiekartan Irlannin markkinoille ja eurooppalaisiin yhteistuotantoverkostoihin. Kansainvälistymistä tarkasteltiin yksittäistä tuotantohanketta laajempana liiketoiminnan kehittämisenä, jonka tavoitteena on vahvistaa pitkäjänteisiä kumppanuuksia. Suunnitelma on edennyt käytännön toimenpiteisiin, ja yrityksen polkua kuvataan tarkemmin erillisessä tapauskertomuksessa (ks. Lue lisää). Toisen tuotantoyhtiön elokuvaprojekti valittiin satojen hakijoiden joukosta Finnish Film Affairin kansainväliseen Finnish Weird -pitchauskilpailuun; hakeutumista oli tuettu ohjelmassa ja Marché du Filmin verkostoissa.
Uudenlaisia sisältöjä ja elämyksiä kehittävä yritys sai sparrausta palvelumallinsa ja kaupallistamisstrategiansa jäsentämiseen, ja sen rinnalle perustettiin ohjelman aikana uusi, kansainvälisille markkinoille tähtäävä yhtiö. Kokenut av-alan ammattilainen puolestaan toi ohjelmaan freelance-verkostonsa, jonka kanssa skenarioitiin uuden tuotantoyhtiön perustamista ja sen liiketoimintamalleja. ”Kudos³ on auttanut tunnistamaan oikeat askeleet ja sopivan rytmin kehittämistyöhön. Prosessi on selkeyttänyt tavoitteita ja vahvistanut uskoa omaan tekemiseen”, kuvasi yksi osallistuja.
Polkujen erilaisuudesta huolimatta teemat toistuivat: immateriaalioikeuksien strategia, tuotekonseptointi, sopimuskäytännöt, rahoitushakemukset ja kansainväliset verkostot. Rahoituspolkujen löytäminen nousi yritysten keskeisimmäksi tarpeeksi, ja ohjelmassa sparrattiin useiden yritysten muun muassa elinvoimakeskuksen ja Creative Europen rahoitushakemuksia. Yrityksiä ohjattiin myös ryhmähankkeen palvelupolun mukaisesti Helsingin kaupungin yrityspalveluihin ja Aalto-yliopiston esihautomo-ohjelmaan. Tämä on hankkeen vaikutuksista se, joka näkyy viimeisenä: rahoitushakemus, joka toteutuu hankkeen päätyttyä, tuo yritykseen moninkertaisesti sen, mitä yritys itse panosti sparraukseen.
Sparrauksen tuloksena on syntynyt uusia yhtiöitä, uusia palveluliiketoimintoja olemassa oleviin yrityksiin ja uutta työtä, ja useampi perustaminen on edelleen valmistelussa. Kudos³ osoittautui näin hankkeen varsinaiseksi proof-of-conceptiksi: se testasi, millaisella tuen muodolla pienet luovan alan yritykset kehittävät toimintaansa myös vaikeassa suhdanteessa.
Aalto-yliopiston viestintä ja sidosryhmätyö rakennettiin jalkautumiselle alan omiin tapahtumiin. Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa tehty valinta palveli kahta tarkoitusta, jotka tukivat toisiaan: yrityksiä tavoitettiin ja rekrytoitiin ohjelmaan tapahtumista ja verkostoista, ja samalla kerättiin selvitystyöhön tietoa siitä, miten ala itse tulkitsee omaa muutostaan. Viisi yritystä hakeutui ohjelmaan näiden kohtaamisten tuloksena.
Hanke esiteltiin ensimmäisen kerran laajemmalle yleisölle maaliskuussa 2024, kun projektipäällikkö piti kutsuttuna alustuspuheenvuoron Taiteen edistämiskeskuksen järjestämässä kulttuuripoliittisen selonteon pyöreän pöydän keskustelussa Tampereen elokuvajuhlilla. Syyskuussa 2024 hankkeen rahoittajan Uudenmaan liiton järjestämässä kulttuurifoorumissa Helsingin kaupunki kokosi konsortiolle yhteisen puheenvuoron, jossa alkanut DCIB-hanke ja sen osatoteutukset esiteltiin osallistujille.
Cannesin Marché du Film oli keväällä 2025 ja 2026 paikka, jossa alan muutosta voitiin seurata laajemmin: uudet työkalut, eurooppalaisten tutkimushankkeiden tulokset ja markkinan omat tulkinnat siitä, mihin rahoitus ja jakelu ovat menossa. Samalla syntyi yhteyksiä levittäjiin, ostajiin ja marketin järjestäjiin, ja ne kulkivat eteenpäin Kudos³-yrityksille, joista useampi valmistautui omaan markettikauteensa. Tapahtuman puheenvuorot ja keskustelut palvelivat lisäksi selvitysraportin aineistona. Tartossa Location Days -seminaarissa elokuussa 2025 avautui yhteys Viron lokaatio- ja tuotantopalvelualan toimijoihin, ja keskustelut Tarton ja Etelä-Suomen av-alan yrittäjien verkostoitumisesta jatkuvat.
Ryhmähankkeen sisällä yhteistyö Metropolian ja Helsingin kaupungin kanssa oli tiivistä: toimenpiteitä suunniteltiin yhdessä, yrityksiä ohjattiin ristiin osatoteuttajien palveluihin ja tapahtumiin, ja yhteinen viestintä hoidettiin Metropolian koordinoimana. Pienelle osatoteuttajalle tämä oli ratkaisevaa: yrityksiä voitiin ohjata eteenpäin sinne, missä seuraava askel oli tarjolla, olipa se kaupungin yrityspalvelu, ammattikorkeakoulun ohjelma tai yliopiston sparraus.
Hankesuunnitelmaan kuulunut tulevaisuusfoorumi toteutettiin keväällä 2025 kahdessa osassa yhdessä Metropolian kanssa. Aalto-yliopiston osatoteutus järjesti 7. huhtikuuta 2025 Erätauko-keskustelun, jonka teemana oli digitaalisten luovien alojen työelämän tulevaisuus audiovisuaalisen alan ja XR-alan näkökulmasta. Erätauko on Sitran kehittämä fasilitoidun dialogin menetelmä, johon osallistuu tavallisesti parikymmentä henkeä, ja keskustelijat kutsuttiin menetelmän mukaisesti kutsumenettelyllä: alan ammattilaisia, johtajia, tutkijoita ja opiskelijoita.
Keskustelussa nousivat esiin työllistymisen ja työelämän epävarmuus, työhyvinvointi ja jaksaminen sekä luovien alojen rahoitus. Keskustelun yhteenveto esitettiin 11. huhtikuuta 2025 Future/s Possible -tulevaisuusfoorumissa, jonka Metropolia tuotti päävastuullisena yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa Otaniemen Marsio-rakennuksessa ja joka tavoitti satoja osallistujia paikan päällä ja suorassa YouTube-lähetyksessä. Pienen dialogin arvo oli siinä, mitä se muutti: jaksamisen teema siirtyi sellaisenaan Kudos³-ohjelman sisältöihin, erityisesti yksinyrittäjien työn organisointia koskevaan neuvontaan, ja ohjelman rytmitystä sovitettiin sen mukaan. Samat teemat löytyivät myös selvitystyön toimiala-aineistosta.
Osatoteutuksen toinen päätulos on selvitystyö, jonka suunta tarkentui hankkeen aikana. Alkuvaiheessa pyrkimys oli kartoittaa johtamisosaamista yksittäisten tuotantojen tasolla. Vuosina 2025 ja 2026 alan omat selvitykset, Nostradamus-raportit ja Marché du Filmin keskustelut nostivat kuitenkin esiin toisenlaisia kysymyksiä: miten tuotantoyhtiöt säilyvät toimintakykyisinä tuotantojen välissä, kuka omistaa oikeudet ja miten rahoitusmallit ovat muuttumassa. Selvityksen painopiste siirtyi näiden kysymysten myötä yksittäisestä tuotannosta tuotantoyhtiön johtamiseen. Selvitys nojaa ennen kaikkea laajaan dokumenttiaineistoon: tilastoihin, politiikka-asiakirjoihin ja toimialaraportteihin, jotka kuvaavat alan rakenteita ja niiden muutosta. Sen rinnalla seurattiin, miten ala itse puhuu muutoksestaan ammattilaistapahtumien puheenvuoroissa ja paneeleissa, ja hankkeen loppuvaiheessa kuvaa on tarkennettu alan toimijoiden lyhyillä haastatteluilla. Sparratut yritykset eivät olleet selvityksen aineistoa, ja sparraus ja selvitystyö olivat omia kokonaisuuksiaan, vaikka kumpikin auttoi ymmärtämään kokonaisuutta.
Selvitystyö kytkeytyy myös Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella tehtävään väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkastellaan audiovisuaalisen alan politiikkaa ja tuottajan roolia muuttuvassa toimintaympäristössä. Selvitys ja väitöskirjatutkimus tukevat toisiaan tutkimuskysymysten ja käsitteellisen ymmärryksen kehittämisessä, mutta ovat tavoitteeltaan ja toteutukseltaan erillisiä kokonaisuuksia.
Raportin keskeinen havainto on ero projektin ja yrityksen välillä. Elokuva- ja draamasarjatuotanto on projektipohjaista: rahoitus kootaan teoskohtaisesti ja työryhmät muodostuvat tuotantojen ympärille. Tuotantoyhtiön pitäisi kuitenkin kyetä toimimaan myös projektien välissä: rakentamaan hankesalkkua, ylläpitämään kehittelyä, hallitsemaan rahoitusta ja oikeuksia, rakentamaan kansainvälisiä kumppanuuksia ja muuttamaan yksittäisissä tuotannoissa syntyvää osaamista yrityksen pitkän aikavälin voimavaraksi. Tuotantovolyymi ei sellaisenaan kerrytä yritysarvoa, jos yhtiöt eivät säilytä hyödynnettäviä oikeuksia.
Selvitystyöstä syntyi hankkeen päättyessä kolme julkaisua. Tutkimusraportti ’’Tuottajan johtajuus muuttuvalla av-alalla: Politiikka, strategia, liiketoiminta ja sisällönkehittely suomalaisessa elokuva- ja draamasarjatuotannossa’’ julkaistiin syyskuussa 2026 Aalto-yliopiston Taide + muotoilu + arkkitehtuuri -julkaisusarjassa, joka on avoimesti saatavilla Aaltodoc-julkaisuarkistossa. (hyperlinkki?) Raportin havainnot ja viitekehys olivat esillä jo ennen julkaisua, kun ne esiteltiin syyskuussa 2026 Finnish Film Affairin Morning Coffee -tilaisuudessa alan kansainväliselle ammattilaisyleisölle.
Raportin rinnalle laadittiin lyhyt ’’Politiikka- ja toimenpidesuositus 1/2026’’, jossa käsitellään, miten julkinen politiikka voi vahvistaa suomalaisia elokuva- ja draamasarjatuotantoyhtiöitä. Politiikkasuositus ilmestyi vaiheessa, jossa investointivelvoitetta koskeva hallituksen esitys oli eduskunnan käsittelyssä ja velvoitteen toteutusmalli, ja oikeuksien hallinta olivat vielä avoinna, eli silloin kun siitä voi olla valmistelulle hyötyä.
Lisäksi loppuvuoden 2026 aikana tullaan julkaisemaan tuottajavetoisen sisällönkehittelyn käsitteellinen viitekehys ’’Kehittelystä tuotantoon’’ sekä suomeksi että englanniksi. Viitekehys on tarkoitettu tuottajien, neuvonnan ja koulutuksen käyttöön. Se kuvaa sisällönkehittelyä prosessina, jossa luova työ, rahoitus ja markkina on sovitettava yhteen ennen tuotantopäätöstä.
Tiekartat, vireillä olevat rahoitushakemukset, uudet kansainväliset yhteydet sekä ohjelman aikana perustetut yhtiöt ja palvelutuotteet jatkavat elämäänsä yritysten omassa arjessa, ja niiden merkitys näkyy vasta tulevina vuosina. Toimiala ja päätöksentekijät saavat avoimesti saatavilla olevat julkaisut, joita tuotantoyhtiöt voivat käyttää oman toimintansa jäsentämiseen, rahoittajat ja järjestöt keskustelun pohjana, ministeriöt ja Uudenmaan kehittäjät politiikkavalmistelun tukena ja oppilaitokset opetuksessa. Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselle jäävät Kudos³-ohjelman toimintamalli, verkkosivu, jolle ohjelman tulokset ja julkaisut kootaan, sekä aineisto ja viitekehys, joista myöhemmät vertaisarvioidut artikkelit rakentuvat. Tutkimuksellinen jatkumo liittyy Aalto-yliopiston SmartSuccessAV-tutkimushankkeeseen (Business Finland Co-Innovation), jossa suomalaisen av-alan tuotantoyhtiöiden menestystekijöitä ja strategisia kyvykkyyksiä tutkitaan yhdessä alan yritysten kanssa. Ryhmähankkeen osatoteuttajille jää toimiva yhteistyömalli, jossa ammattikorkeakoulu, kaupunki ja yliopisto tarjoavat yrityksille toisiaan täydentäviä palveluja.
Yksi hankkeen keskeisistä opeista koskee tuen muotoa ja ajoitusta. Luovien alojen pienet yritykset näyttävät tarvitsevan kehittämistukea erityisesti silloin, kun toimintaympäristö on vaikea, ja juuri silloin niiden on vaikeinta irrottaa siihen aikaa. Osallistujamäärät kertovat tällaisessa tilanteessa vain osan; yrityskohtainen, joustava ja asiantunteva tuki, joka nojaa ajantasaiseen ymmärrykseen alan rakenteista, tavoittaa yritykset todennäköisemmin. Aalto-yliopiston osatoteutuksessa neuvonta ja tieto kulkivat rinnakkain, ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Hankkeen päättyessä tämä ymmärrys ei katoa: se on kirjattu avoimiin julkaisuihin, se elää ryhmähankkeen rakentamassa palvelupolussa kaupungin ja korkeakoulujen välillä. Ennen kaikkea se on jäänyt yrityksiin osaamisena, joka ei ole sidoksissa hankkeeseen.
Hankkeen myötä aiempaa useampi yritys tuntee nyt kotimaisen ja eurooppalaisen rahoituskentän paremmin sekä osaa valmistella hakemuksen, joka vastaa rahoittajan kysymyksiin. Oikeuksista ja sopimuksista on tullut osa liiketoiminnan suunnittelua: yritykset tietävät, mitä ne omistavat, mitä ne luovuttavat ja millä ehdoilla. Omasta osaamisesta on opittu näkemään tuote tai palvelu, jota voi myydä muillekin kuin nykyisille tilaajille. Kansainvälistyminen on muuttunut yksittäisten tapaamisten sarjasta suunnitelmaksi, jossa tiedetään, mitkä markkinat, kumppanit ja rahoituslähteet ovat omalle yritykselle mahdollisia. Ja yrityksillä on tapa tarkastella omaa toimintaansa yrityksenä eikä vain tuotantojen ketjuna: mitä seuraavaksi, millä rahalla ja kenen kanssa.
Aalto-yliopiston osatoteutus DCIB-hankkeessa (tilanne lokakuussa 2026)
Hankeaika: 1.11.2023–30.9.2026. Rahoitus: Euroopan unioni (EAKR), Uudenmaan liitto ja Aalto-yliopisto. Toteuttajat: Metropolia Ammattikorkeakoulu (koordinaattori), Helsingin kaupunki ja Aalto-yliopisto.
Kudos³-yrityskehitysohjelma: yrityskohtaista sparrausta 13 organisaatiolle, joista 12 yritystä ja yksi toimialan edunvalvontajärjestö. Tuloksina uusia yhtiöitä ja palveluliiketoimintoja, rahoitushakemuksia, kansainvälisiä kumppanuuksia ja ohjauksia ryhmähankkeen ja ekosysteemin muihin palveluihin.
Tulevaisuusfoorumi: Aalto-yliopiston järjestämä Erätauko-keskustelu 7.4.2025 ja Metropolian päävastuulla yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa tuotettu Future/s Possible 11.4.2025.
Julkaisut: tutkimusraportti Tuottajan johtajuus muuttuvalla av-alalla (Aalto-yliopiston julkaisusarja Taide + muotoilu + arkkitehtuuri 11/2026); Politiikka- ja toimenpidesuositus 1/2026 Miten julkinen politiikka voi vahvistaa suomalaisia elokuva- ja draamasarjatuotantoyhtiöitä?; viitekehysjulkaisu Kehittelystä tuotantoon (suomeksi ja englanniksi); asiantuntija-artikkelit ja tapauskertomukset HEVi-sivustolla.
Osallistumiset muiden järjestämiin ammattilaistapahtumiin ja verkostoihin: kulttuuripoliittisen selonteon pyöreä pöytä Tampereella 2024, Uudenmaan kulttuurifoorumi 2024, Marché du Film 2025 ja 2026, Game Executive Breakfast 2025, Location Days Tartu 2025, Screen Helsinki 2025, SHINE Showcase 2025 sekä Finnish Film Affair 2025 ja 2026 (oma Morning Coffee -ohjelmaosuus 2026).
Kirjoittaja: Johanna Wartio, projektipäällikkö ja asiantuntija, Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitos. johanna.wartio@aalto.fi
Digital Creative Industries and Beyond (DCIB) -hanke vahvistaa digitaalisten ja luovien alojen osaamista, kestävää liiketoimintaa ja ekosysteemejä pääkaupunkiseudulla. Hanketta osarahoittavat Euroopan unioni Euroopan aluekehitysrahastosta ja Uudenmaan liitto. Hankkeen toteuttajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin kaupunki ja Aalto-yliopisto, ja se toteutettiin 1.11.2023–30.9.2026.